Suomalaiset koirarodut

Koira on ollut ihmiselle uskollinen kumppani jo vuosituhansien ajan. Myös Suomessa on jalostettu viisi omaa koirarotua, jotka ovat kaikki tarkoitettu kulkemaan ihmisen rinnalla metsästäessä ja poronhoidossa, ja seuraavaksi esittelemme ne.

Suomenpystykorva

Suomenpystykorva on Suomen kansalliskoira. Suomenpystykorva on jalostettu luonnon koirakannasta ilman risteytyksiä, mikä tekee siitä harvinaisuuden koko maailman mittakaavassakin. Suomenpystykorvasta löytyy viittauksia jo 1800-luvun alun kirjallisuudesta, ja 1892 on Kennelklubin rotukirjaan merkitty “suomalainen haukkuva lintukoira” -nimi, joka jo itsessään kertoo suomenpystykorvan määritelmän. Suomenpystykorva on hiukan keskikokoa pienempi, ruskean- tai kellertävänpunainen pystykorva, jolla on tiukasti kiertyvä, alta vaaleampi häntä. Kuono on musta. Uroksen maksimikorkeus on 50 cm, nartun 45 cm. Suomenpystykorva on luonnostaan reipas, nopea, rohkea ja jääräpäinen. Se soveltuu hyvin perhekoiraksi, koska on nopea oppimaan ja sosiaalinen. Metsästyksessä sitä käytetään nykyään enimmäkseen lintukoirana. Suomenpystykorva voi olla pidättyväinen vieraita kohtaan, mutta oppii kyllä sosiaaliseksi, kun sitä siihen pennusta asti koulutetaan. Suomenpystykorva pitää haukkumisesta ja kuoppien kaivamisesta, joten se soveltuu parhaiten omakotitaloon.

Karjalankarhukoira

Karjalankarhukoira on vanha suurriistakoirarotu, jota nykyään käytetään lähinnä hirven- ja karhun metsästyksessä. Karjalankarhukoiran historia ulottuu yli tuhannen vuoden päähän, ja se on peräisin Uralilta, ja saapui Karjalan alueelle syrjäänien vaelluksen mukana 900-luvulla. Se on mustavalkoinen, keskikokoinen, vankkarakenteinen ja kippurahäntäinen. Luonteeltaan karjalankarhukoira on valpas ja rohkea, hyvä vahtikoira ja sillä on voimakas metsästysvietti. Karjalankarhukoira viihtyy omissa oloissaan, ja on vahvan vahtimishalunsa vuoksi yhden perheen koira, eikä sovellu kovin hyvin sosiaaliseksi kaupunkilaiskoiraksi etenkään, koska se alunperin on jalostettu jahtaamaan haukulla suurriistaa.

Suomenlapinkoira

Suomenlapinkoiran juuret ovat lapinporokoiran ja ruotsinlapinkoiran kanssa yhteiset. Saamelaiset Fennoskandian ja Pohjois-Venäjän alueella ovet käyttäneet suomenlapinkoiran tyyppisiä koiria porojen paimentamiseen ja vartiointiin jo vuosisatojen ajan. Suomenlapinkoira on hieman keskikokoa pienempi ja voimakasrakenteinen kokoonsa nähden. Sen karvapeite on runsas, tuuhea ja pitkä, ja siinä on erittäin paksu alusvilla. Uroksilla on kaulus. Yleisvärin tulee olla hallitseva, mutta se voi olla musta tai ruskea, ja yleisväristä poikkeavaa väriä voi esiintyä päässä ja kaulassa, vatsassa ja hännässä sekä jaloissa. Pää on leveä ja kuono lyhyehkö, häntä hieman kiertyvä. Koira on ketterä, reipas ja nopea pyöreästä ulkonäöstään huolimatta. Suomenlapinkoira on rohkea, rauhallinen, oppivainen, hyvin ystävällinen ja perhekoiraksi sopiva. Sillä on erittäin voimakas paimennusvietti. Suomenlapinkoira oli vuonna 2017 viidenneksi rekisteröidyin rotu Suomessa.

Lapinporokoira

Lapinporokoira on keskikokoinen pitkänomainen pystykorva, joka rakenteeltaan poikkeaa selvästi muista suomalaisista pystykorvaroduista. Häntä on matalalle kiinnittynyt, eikä nouse kippuraan, ja koira ei näytä yhtä villavalta. Lapinporokoira on rauhallinen, oppivainen, reipas ja tottelevainen. Työssään se on herkkä haukkumaan. Se on hyvin ihmisystävällinen, mutta vaatii harrastuksia ja toimintaa, joten ei sovellu pelkästään seurakoiraksi. Sen sijaan se soveltuu hyvin kokonaan ulkokoiraksi maalle, ja ilmoittaa varmasti vieraista.

Lapin sota tuhosi merkittävän osan porokoirakannasta, ja moottorikelkkojen tulo poronhoitotyöhön muodosti myöhemmin uuden uhkan. Rodun suosio on viime vuosina kuitenkin lisääntynyt palveluskoirakoeoikeuksien ja rodun hyvän terveystilanteen vuoksi. Porokoira lienee nykyään eniten alkuperäiseen tarkoitukseensa eli poronhoitoon käytetty rotu.

Suomenajokoira

Suomenajokoira on rotu, jota käytetään lähes pelkästään jäniksen ja ketun metsästyksessä. Se työskentelee itsenäisesti joko ilma- tai maavainulla samalla haukkuen. Suomenajokoira on tällä hetkellä yksi maailman parhaista ajavista koiraroduista. Se on rakenteeltaan korkea, voimakas, pitkänomainen ja luppakorvainen. Se on sileäkarvainen ja kolmivärinen. Kotiolosuhteissa koira on rauhallinen ja ystävällinen eikä hauku tai vahdi, mutta erittäin metsästysviettisenä se kuitenkin soveltuu parhaiten metsästyskoiraksi. Suomenajokoira oli Suomen kolmanneksi rekisteröidyin rotu vuonna 2017.